Pelottavaa olla näin hukassa.

Ostan suklaapatukan ja oksennan sen puskaan ennen bussin lähtöä. Ostan myös pikkukarkkipussin, joista puolet jätän bussin penkin väliin. Sekin oli liikaa, alkoi ahdistaa. Kotimatkalla mietin oksentamista, lihomista ja paastoa. Jos paastoaisin ensiviikosta 3-5 päivää. Paasto ja navettavuorot, hyvä yhdistelmä. Todella rankka fyysinen työ, eikä muuta kuin kahvia, mehua ja vettä. En tiedä pystynkö siihen. Pystynkö edes skipata kouluaterioita ilman, että joku huomauttaa. Nyt olen täällä yksin oksentamassa ruisleipää ja karkkeja. Ja mua pelottaa, että tää kaikki on mennyt jo liian pitkälle. Mua pelottaa muutenkin olla täällä yksin. Ahmin karkkeja vain, että voisin oksentaa ne pois. Kauhea tarve syödä ja ahmia. En mä vaan osaa syödä enää, se pelottaa. Mutta en osaa olla syömättäkään. Viikonpäästä on pakko katsoa paino, jos paastoaisin ennen sitä. Mun on pakko paastota ennen sitä. Aloitan karkkilakon näiden karkkien oksentamisen jälkeen. Nyt on jo huono olo, kun syönyt tässä samalla liikaa karkkia. En vaan osaa lopettaa ennen kuin kaikki on syöty. Pakko ahmia, ettei huomenna ole enää karkkia. Pakko oksentaa, ettei lihoisi sen jälkeen. Eikä kukaan tiedä mitä teen täällä viikonloppuisin. Ei kukaan voi edes arvata, kun mä kannan todisteet roskapussissa roskikseen. Kohta tulee kolmas oksennuskerta tänään. Enkä mä lopeta, en edes enää osaa. Karkit on syöty ja mä haen roskiksen. Mä olen niin hukassa.