Eilen oksensin verta. Olin jo odottanut tätä päivää. En onnistunut olemaan syömättä, siispä taas kävi näin. Paino junnaa edelleen, mä olen surkea. Mä en koskaan onnistu. Mä olen vaan surulllinen, koska en ole mitään tälläisenä. Laihana olisin sentään jotain, olisin kaunis. Mua oksenttaa mun keho, mä oon niin hirveän näköinen vieläkin. Meinasin kysyä parhaaltaystävätä mitä se tietää syömishäiriöistä, mutta en uskaltanut. Olisin valehdellut, että jollain mun kaverilla on varmaan se. Pelkäsin, että se aavistelisi jotain muhun viittaavaa, mutta eihän mulla ole syömishäiriötä. Tää on kaikki vaan pelleilyä ja voin lopettaa jos haluan, mutta en halua. Haluaisin vaan halata äitiä ja itkeä, näyttää miten paha olo mulla oikeasti on. Mutta en halua huolta, mun on parempi yksin. En vaan jaksa kauaa yksin. Mä olen kaikkien silmissä epäonnistuja, mun ei pitäisi edes elää, koska en onnistu. Miksi on niin vaikeaa laihtua? Mä en ainakaan syö enää paljon mitään. Tyhjiä lupauksia vaan ja sitten löydän taas itseni syömästä. Mun pitää lopettaa syöminen jo, mun pitää oikeasti. Tää kaikki tuntuu pahalta, mutta samalla niin hienolta. Ei tätä voi lopettaa, ei ennen kuin on tavoitteessaan. Mä en vaan jaksa tätä yksinäisyyttä enää. Tahdon jonkun jolle puhua, en vaan uskalla puhua kellekkään. En toisaalta edes halua, että kukaan saa tietää. Kipu tuntuu syvällä minussa, mutta kipu on hyvästä. Kivun ansiosta voin olla vielä joku päivä kaunis. Tarpeeksi kaunis, että kelpaan. Laihuus ja kauneus on mulle sama asia. Tahdon vaan olla mahdollisimman laiha. Mun pitää nyt taas vaan ottaa itteäni niskata kiinni. Kyllä mun täytyy onnistua. Tänään salille, niin kuin joka päivä. Ja mä lupaan, että vaikka mikä ois niin huomenna paino on vihdoin 58 puolella. Vaikka se vaatisi sen, että pyörtyisin tänään salille. Mun on pakko onnistua, pakko, pakko, pakko. En voi enää muutakaan, koska eihän mulla ole enää muuta mikä pitäisi mut vielä elossa.
Tahtoisin särkeä pelin paloiksi
Tuhansiksi sirpaleiksi
En kestä sitä kuvaa, joka mua sieltä katsoo
En kestä niitä katseita enää
En lauseita, en yhtään sanoja
Miksi pitää edes elää
Laihdutus pitää mut hengissä
Jokin tarkoitus olla elossa
Minä elän laihdutusta varten
Elän, koska en vielä ole tarpeeksi
Ehkä vielä joku päivä mä olen kaunis, laiha ja hento
Ehkä vielä joku päivä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti