Haluaisin aloittaa alusta ja unohtaa tuskan.

Paasto keskeytyi eiliseen leipomisvimmaan. Olinhan mä vuorokauden syömättä. Salilla en pystynyt ajattelemaan muuta kuin sämpylöitä, mulla oli niin nälkä. Sitten mä leivoin niitä ja söin niistä kaksi pienintä. Yritin oikeen valita pienimmät. Menin silti nälkäisenä nukkumaan, nälkä ei lähtenyt. Muuten en syönyt sinä päivänä mitään. Kupillinen mehukeittoa, kolme kuppia kahvia, funlightia paljon. Tänään yritin taas paastota, mutta suklaa pilasi sen. Mä ahmin ja oksensin. Terapeutti sanoi, että on houlissaan mun oksentelusta, kun sitä on melkein joka päivä. Sanoi, että mun pitäisi kokeilla sietää sitä oloa, mutta en mä sitä taaskaan sietänyt. Mä en vaan osaa paastota, ehkä ei pitäisi enää yrittää. Ostin paljon karkkia nälissäni, mutta osa niistä makaa jo roskiksen pohjalla. Milloin mä opin? Ehkä vaan yritän syödä vähän. - 800 grammaa eilisestä, mutta paino on silti enemmän kuin pitäisi. Illalla saan syödä jotain, ehkä raejuustoa salin jälkeen. Yritän olla syömättä karkkia, vaikka se houkuttelee mua pyödällä. Salille menen 45 minuutiksi. Ensin podypumppia 30 minuuttia ja sitten jalkoja 15 minuuttia. Luulisi laihtuvan huomiseen mennessä, kunhan en sorru herkkuihin. 

Mä olen alkanut nähdä vähän selkeämpänä sitä kouluasiaa. Mulla olisi jo kämppäkin valmiina. Mua pelottaa, mutta mä haluaisin lähteä. Mä haluaisin aloittaa alusta, unohtaa kaiken tuskan ja alkaa elää. En vaan tiedä onko musta siihen. Huomenna keskustelen vielä toisen terapeutin kanssa ja kuuntelen mitä mieltä hän on siitä. Kaikki on tähän mennessä ollu innoissaan ja sanonut, että se ala sopisi mulle. Kaikki on kannustanu lähtemään ja rohkaissu mua. Mä oon kiitollinen siitä. Mä oon saanu itseluottamusta ja koen, että oon ehkä valmis tähän. Pelottaa vaan, että jos se onkin väärä ratkasu, jos en tykkääkkään siitä koulusta. Yksi kaveri sanoi, että pitää vaan ottaa riski ja uskaltaa. Mun täytyy uskaltaa, mun täytyy olla vahva. Terapeutti uskoo, että mä pärjään. Sanoi, että mulla on mennyt niin hyvin. Mun täytyy silti päättää kaikki yksin. Mua pelottaa ihan liikaa, tää olisi suuri muutos. Mä pystyn tähän, mun on pakko pystyä. Huomenna päätän, mä lupaan sen. Mä uskon, että pystyn tähän.