Huomenna se alkaa, todellinen matkani kauneuteen.
Huomenna se alkaa. Mulla ei ole enää jääkaapissa muuta kuin vajaa purkki mehukeittoa (mikä on varmaan mennyt jo pilalle), jugurttijuoma, maitoa, mehua, juustoa ja voita. Pilttejäkin löytyy kaksi, leipää ja keksejä. Keksit on vieraille, muista se! En aio ostaa jääkaappiin enää ruokaa, näillä mä pärjään kyllä. Huomenna lasken varmaan jokaisen kalorin. En halua epäonnistua. Nyt hukutan murheeni pariin siideriin, saan nekin pois jääkaapista. Ja huomaan taas ettei juominen sovi mulle, kun mahaan alkaa heti sattua. On vaan niin surkea olo, että pakko saada sitä vähän paremmaksi. En ole edes oksentanut tänään, enkä eilen. Huomenna on pakko katsoa paino, vaikka tiedän lihonneeni. Mullahan on kokoajan nälkä, taas. Mun on silti pakko tietää mistä lähden laihduttamaan. Käyn ehkä ostamassa kaupasta viiliä ja yritän taas sitä viili aamulla ja viili illalla, eikä sitten muuta. Se houkuttelisi, mutta voi olla, että sorrun alussa myös leipään. Mutta jos saisin jätettyä herkut sentään pois, niin se olisi jo saavutus. Mä en halua olla läski enää, en halua! Mä haluan jotain kuria mun elämään. Mun vanhemmat yrittää epätoivosesti keksiä mulle kokoajan jotain tekemistä, työtä lähinnä tai koulua. Mä ve pyysi mua syömään ja mä valehtelin, että olin syönyt, taas. Se on niin helppoa. Kahvia ja mustikkapiirakkaa menin syömään (mun viimenen herkku varmaan, toivottavasti). Huomenna kaikki muuttuu, pitääkin muuttua. Kyllä mä vielä onnistun tässä projektissa. En tiedä onko tässä järkeä, mutta mä yritän silti. Haluan satuttaa itseäni, tuntea tuskan. Mä haluan elää laihana. Entä jos mä en onnistu?
Tavoitteet:
Aamupala: Lasillinen mehukeittoa ja kaksi kuppia kahvia
Lounas: Ei mitään (jos pakko jotain niin purkkaa ja zeroa)
Välipala: Ei mitään
Päivällinen: Ei mitään (jos pakko jotain niin piltti tai leipä, aluksi!)
Iltapala: Viili
+ Kahvia niin paljon kun haluan
Motivointi:
"Kyllä sä onnistut. Sitten sut palkitaan, kun olet laiha. Sen jälkeen sä kelpaat. Susta tulee kaunis."
Ohjeet:
Vähennä syömistä joka päivä, niin kauan, kun siltä tuntuu. Jätä mehut pois, juo vaan vettä, zeroja ja kahvia. Yritä kieltätyä ruuasta, sano, että söit jo tai ettei ole nälkä tai, että on muuta tekemistä, tai ettet jaksa. Selityksiä on paljon. Maksimissaan yksi leipä päivässä. Ja tärkein, älä osta enää mitään ruokaa kaappiin! Nyt käyn ostamassa viilejä, zeroa, purkkaa ja mehukeittoa. Niillä mä pärjään. Kirjoitan itselleni tämän suunniltelman paperille, etten unohda. Mun on pakko saada mustaa valkosella, etten vaan pääsisi lipsumaan. Varmasti sorrun jossain vaiheessa, mutta yritetään. Ehkä jouluna painan sen 55 kiloa. <3
Voi rakas, ku ei siun tartteis! Oot hyvä just tollasena. Tai jos laihuttaisit terveellisillä tavoilla?
VastaaPoistaEn haluu kattoo ku kuihdut entisestää ja koht siuta ei ookkaa enää...
Huoli on kova...
T. Entinen Fragile
Kiitos kun välität. <3 Mä vaan tarviin tätä, mulla ei ole enää muutakaan... Ps. ihana kuulla sinusta jotain. <3
PoistaMä tunnen jotenkin tosi suurta avuttomuutta kun luen näitä sun päivityksiä. Kaikki jotka tätä blogia lukee, ja muutkin, tietää että olet oikein ihana ja kaunis ja riittävä sellaisena kuin olet nyt, mutta ei oo mitään keinoa oikein selittää sitä sulle, kun et kuitenkaan voi nähdä asiaa niin. Tiedän myös, ettet koe tarvitsevasi apua. Pyydän kuitenkin, että mietit, mikä sun suurin ongelma loppujen lopuksi on: se, että olet omissa silmissäsi ruma ja vastenmielinen vai se, että et voi syödä mitään joko oksentamatta sitä tai ainakaan tuntematta huonoa omaatuntoa. Tiedän myös, että laihuus ja onnellisuus on sun silmissä synonyymejä, mutta jos niin oikeasti olisi, olisit jo onnellinen, koska olet laiha. En ole suinkaan paras neuvomaan, mutta jos et pian ole itsellesi armollinen ja/tai hae apua, romahdat, ja sitten on pakko hakea apua. Se romahdus tulee väistämättä. Ennen kaikkea muistutan, että sulle suurempi taakka on tuo syömisongelma kuin se ylipaino, jota sulla ei edes ole.
VastaaPoistaKaiken tämän kukkahattutätipaasaamisen jälkeen haluan vain sanoa, että välitän ja että olet arvokas juuri tuollaisena.
Kiitos kommentistasi. Yritän miettiä, eikä tää aina tunnu oikein järkevältä. Haluan vaan satuttaa itseäni edes jotenkin. Ennen oli viiltely, nyt on tää. Mä en koe itseäni hyväksi ja arvokkaaksi ja toivon, että laihuus toisi sen mulle. En tiedä tuoko se, mutta uskon, että hyväksyisin itseni sitten paremmin. Ja joo on mun kuva itsestäni ehkä vääristynyt. Mutta tuntuu niin uskomattomalta kun joku sanoo, että kepaisin näin, kun en ole koskaan kelvannut. Kiitos kuitenkin, että yrität mut saada näkemään mihin mä olen joutumassa ja kyllä mä sen itsekkin tiedostan. En vaan osaa tehdä mitään...
PoistaJep, onhan se vaikeaa, kun ei koe ansaitsevansa hyvää kohtelua tai hyväksyntää. On niin vaikeaa sanoa mitään, mikä helpottaisi. Mutta koeta pitää huoli itsestäsi.
Poista