Tasan vuosi sitten mä aloitin laihdutuksen. Painoin silloin 82.6 kiloa. Tänään aamulla painan tasan 60.0 kiloa. Olen siis laihtunut yli 22 kiloa. Vuoteen on mahtunut onnistumisia ja romahduksia. Paino alimmillaan laihdutuksen aikana 58.5 kiloa. Romahdukset ja laihdtuksen hetkellinen lopettaminen sai mut taas lihomaan. Vuosi on mennyt nopeasti. En voi uskoa, että mä oon elänyt tässä maailmassa jo vuoden ja, että tää on vieläkin niin hienoa. Löysin vanhan päiväkirjan mun painosta ja oksentamisista (+ vähän ruokapäiväkirjaakin oli mukana) sattumalta tänään ja huomasin, että olin aloittanut vuosi sitten. Siellä ei lue miksi olen aloittanut, mutta yksi syy oli ihmisten huomauttelut siitä, että olen lihonut. Toinen syy oli, etten enää tunne itseäni. Ja kolmas, että haluan elämääni sisäältöä ja kontrollia. Olin kuullut, että laihduttaminen on hienoa. Näin jatkuvasti laihoja ihmisiä kadulla, kaipasin hetkiä alipainoisena. Kaipasin sitä kun olin serkuistani laihin ja kun sain aina serkkujen xs kokoiset vaatteet, kun ne jäivät niille pieniksi. 5 kiloa ensimmäiseen tavoitteeseen (tai no ensimmäinenhän oli 65 kiloa), mutta nyt tällä laihdutuskerralla. Täältä mä tulen keijumaa. Vaaka melkein näytti mulle tänään vitosella alkavan luvun, se oli ihan siinä rajoilla. Salin jälkeen pitää syödä jotain pientä, että jaksan torille illalla. Siellä syön kuitenkin lakuja, annan itselleni siihen luvan. Kunhan edes huomiselle laihdun vitosen puolelle, muuta en vaadi. Eilen sorruin ahmimaan ja oksentamaan karkkia, mutta se ei vaikuttanut onneksi painoon. Kuinkahan monta vuotta tätä kaikkea vielä jatkuu, koska mä olen tyytyväinen itseeni? Sitten kun olen 55 kiloa, vai sitten, kun olen 50 kiloa? Vai kuinka pitkälle mun täytyy mennä ollakseni tarpeeksi hyvä? En halua tietää... Muutaman tunnin päästä sinne salille. Mua jännittää, kun en ole koskaan siellä ollut. Kiva kun äiti avustaa mua laihtumaan. Ei se tiedä, eikä tarvikkaan. Pian olen kevyt kuin tuulenhenkäys. Paino on pudonnut sen verran hyvin tän viikon aikana, että kyllä mä varmaan jouluna painan sen 55 kiloa, ehkä vähemmänkin(mä toivon niin)...
Paljon jätetty kertomatta
Paljon salaisuuksia
Minulla vaan tämä yksi
Enkä aio luopua siitä
Musta tulee pieni keijukainen
Kevyt kuin tuulenhenkäys
Hento kuin perhonen
Enkä mä aio luovuttaa
En, ennen kuin olen sitä mitä tahdon
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti