Minun on niin kylmä. Sain juuri oksennettua leivän minkä söin. Istun villapaita päällä viltin alla ja silti on kylmä. Mä tiedän, mutta mä en syö, en halua syödä tai edes osaa. Näin juuri terapeuttia, hän sanoi, että kannustaa mua kokeilemaan sitä koulua. Lopussa terapeutti itki ja antoi mulle polin osotteen ja sanoi, että voin lähettää kortin sieltä koulusta. Me oltiin tavattu 4 vuoden ajan ja tää oli viimenen kerta. Terapeutti sanoi, että oon mahdoton sissi, että selviydyn vaikka mistä. Mäkin aloin itkeä. Muta lähetän varmasti kortin. Tulee ikävä häntä, tulee myös ikävä toista terapeuttia. Tulee ikävä tätä kaupunkia, perhettä, parasta ystävää. Mutta mä lähden ja kaikki uskoo, että mä pärjään. Halasin vaan terapeuttia kun lähdin ja sanoin, että moikataan kun nähdään. Hän antoi mule mukaan mun tekemän positiivisuuslapun isestäni. Mä sanoin, että laitan sen seinälle. Mä olen vahva, mä voin selvitä mistä vaan.
29.8.14
Paino 58.6 kg. Pian paino on vähiten laihdutamisen aikana. Mä tosiaa taidan onnistua. Kouluun lähden sunnuntaina. Pelotta, saan kämppiksen. Miten mä voin oksentaa siellä? Ehkä mä oon vaan syömättä. Ahdistaa, jos lihon. En mä halua lihota. En voi edes kertoa siellä koululla mun syömisvammailusta. Pitää vaan leikkiä, ettei niitä ole. Pitää vaan olla vahva ja kieltäytyä ruuasta. Terapeutti sanoi, etten jaksa jos en syö. Mutta mä en välitä, kunhan laihdun. Pakkaan vaa'an laukun pohjalle ja vaatteita päälle. Pakko mun on saada tietää mun paino joka päivä. Pakko mun onnistua. Mä en jaksa enää epäonnistua.
Hypin trampoliinilla, vaikka olen kipeä. Pakko kuluttaa, vaikka en ole syönyt kuin muutaman karkin. Avaan vanhempien luona jääkaapin ja mietin mitä voisin syödä. En syö silti mitään. Unelmoin pitsasta.
0:01
En tahdo nukkua. Kaveri on yökylässä ja yrittää jo nukkua. Mua pelotaa sununtainen lähtö koululle. Ehkä perun kaiken, ehkä en menekkään. En tiedä mitä tehdä. Mä haluan vaan täältä pois. Tämä päivä eletty leivällä, karkilla ja pullalla mutta huomenna on pakko tehdä kaverile ruokaa. En mä halua syödä, enkä edes osaa. En ole voinut edes mennä salille, kun oon ollu kipeä, joten varmaan lihonut. Mä en kestä enää, mä haluaisin vaan kertoa kaverille miten paha olo on. Ehkä mä lähden vielä yökävelylle itkemään, kun en voi täällä itkeä. Kuumeisena yöhön kävelemään ja aamulla salille viimestä kertaa tässä kaupungissa. En mä voi luovuttaa, en vielä.
Klo. 0:34 ja mä lähden ulos itkemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti