Pureskelen suklaata, mutta syljen sen lopulta roskiin. Pakko syödä, pakko, pakko. Haluan ahmia. Mulla on niin paha olo. Joudun luopua kissasta. Itkettää, en kestä enää. En halua enää elää, en päivääkään. Mun elämä on vaan niin turhaa, pelkkää tuskaa. Miksi mun pitää kestää? Pyörryttää oksentamisen jälkeen ja tekee mieli ruokaa. Vielä enemmän, kun olen surullinen. Mä en tahdo luopua kissasta, mutta ei ole enää muuta vaihtoehtoa. Miten mä kestän yksin? Mä en halua olla yksin. Kyyneleet tulvivat silmiini, kun ajattelen pientä mustaa kissaani. Sen on parempi toisessa kodissa, mutta pelkään, ettei kukaan halua sitä. Puhkean itkuun, mä en halua elää ilman sitä kissaa. Mä en jaksa enää tätä laihdutusta, mutta en uskalla lopettaakkaan. Mä haluan vaan kuolla pois tästä turhasta maailmasta, jossa kukaan ei mua tarvitse. Ajattelen yliannostusta, mutta se ei ole mahdollinen kun ei ole reseptejä itsellä enää. Ajattelen raiteita, mutta mä en uskalla. Muhun sattuu vaan niin paljon, etten tiedä miten kestän tämän kaiken. Onko mun pakko kestää?
Kun joutuu luopumaan
Ei tuskaa pysty poistamaan
Ei pysty sanoa, että kaikki järjestyy
Oot yksin jälleen ja kaikki hämärtyy
Sun maailmasi hajoaa paloiksi
Pieniksi sirpaleiksi
Kaikki kipu on taas totta, kun sä oot pian poissa
Pian vaan mun muistoissa
Kyyneleitä ei voi mikään estää
Tää kaikki täytyy vaan silti kestää
Muistoilla voit purjehtia taivaanrantaan
Mä aion palasen itsestäni antaa sun mukaan
Kun pian mä olen yksin
Enkä itke kyyneleitä sun turkkias vasten
Olen silti elossa
Tässä samassa tuskassa
Ja mä tiedän, että sulla on kaikki vielä hyvin
Mulla on susta ikävä jo syvin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti