Tahdon vaan unohtaa, että mua koskaan olikaan.

Ahdistaa, painan liikaa. Mä olen lihava, ihan läski. Taas söin, olen syönyt liikaa. Pitää oksentaa, kaikki pois vaan. Tekee mieli karkkia, ei en saa syödä sitä. Otan siivousämpärin ja oksennan ne cream crackerit. Hoen samalla päässäni "ei näin läskillä voi olla mitään ongelmaa". Ja mä uskon sitä. Laihoilla voi olla vaan ongelma. Ja mä en ole laiha, en kaunis, en täydellinen. Puhkean kyyneliin, minun on niin paha olla. Miksi juuri minä olen tässä sotkussa? Miksen vaan voisi elää sitä entistä elämää? Mä kaipaan sitä, kun ei sai syödä mitä halusi. Mä en kestä enää, mä en jaksa enää. Mä olen eksyksissä, mä olen vajonnut pohjaan. Enkä enää pääse täältä ylös. Mä tahdon täydellisyyteen, mä tahdon olla laiha, mä tahdon kuolla lopulta. Kuitenkin mä vaan hymyilen, vaikka mun sisin itkee. Mä valehtelen kaikille ja kaikki uskoo mun valheet. Sanoin tänäänkin äidille, että olin syönyt, vaikka lähdin tyhjällä mahalla treeneihin. Ei mun sisällä pysy enää mikään, vaikka yritin syödä leipää ennen salille menoa. Ei, ruoka on pahasta. Nytkin on nälkä, mutta en varmasti syö! En halua oksentaa kolmatta kertaa tänään. Mikä mun on? Mä oon ihan sekasin, tai ainakin sekoamassa. Kaikki on niin sekavaa. En enää tunne itseänikään, enkä tätä maailmaa. Katson kaikkea summennetuin silmin. Kaikki näyttää niin kauniilta, mutta samalla niin surulliselta. Kaikki mun ympärillä hymyilee, ne ei tiedä mistään mitään. Mä olen lopussa. Milloin mä kuolen? Mä mietin kuolemaa taas. Mietin kuolemaa täydellisenä. Siihen on pitkä aika. Sanoin joskus terapeutille, että mun laihdutuksen tavoite on kuolla. En tiedä onko se sitä vieläkin. Terapeutti sanoi, että se kuolema olisi tuskainen. En tiedä tahdonko sitä. Mä vaan tahdon kadota. Pelottaa, pelkään elämää. Mä olen hukannut itseni, mä olen hukannut elämän. Enkä uskalla sanoa ääneen, että jokin voisi olla pielessä, koska ei ole. Minulla on kaikki hyvin ja jatkan hymyilemistä. Yön pimeinä tunteina peläten huomista vaa'an numeroa. Nälisään, yksin ja surullisena. Enkä uskalla nukahtaa, koska vihaan huomista. Vihaan jokaista päivää. En halua herätä enää aamulla, en halua herätä tähän tuskaan. Mä tahdon vaan unohtaa, että mua koskaan olikaan.