Häviän näkyvistä, mutta niin pitää käydä.

Keittiönkaappin oven sisäpuolella lukee mun tavoitteet, sieltä kukaan ei sitä löydä. Se motivoi mua. Olin terapiassa aamulla ja tietenkin vaan hymyilin. Terapeutti katsoi viikkokorttia ja kysyi onko mulla ollut huonompi viikko, onko jotain sattunut? Sanoin vaan, ettei ole sattunut mitään. Terapeutti katsoi oksentamiset, joita kertyi viidelle päivälle viikosta. "Aika paljon olet oksentanut." "Tuleeko se silloin, kun syöt liikaa, vai silloin kun ahdistaa, tuleeko siitä parempi olo?" "Alussa tulee joo ja sen jälkeen pahempi." En ikinä vastaa kaikkiin kysymyksiin, kun niitä on niin paljon. En mä halua puhua tästä. Terapian lopussa mä sanon, etten jaksa enää tätä elämää. Terapeutti ei reagoi. Puhuu vaan jotain yksinäisyydestä ja omista asioistaan. Mulle puhutaan siitä miten ankara olen itseäni kohtaan. Mä aina vaan kuuntelen kun terapeutti puhuu, en mä jaksa puhua. Hän etsii kansioistaan jotain harjoituksia mitkä voisi auttaa. Mua huvittaisi sanoa, etten mä tarvi mitään harjoituksia. Ei onneksi löytänyt sieltä mitään sopivaa. Annoin ymmärtää, etten halua muutosta. Haluan vihata itseäni. En halua välittää itsestäni enää yhtään enempää. 

Syömiset on mennyt tosi hyvin tänään. Oon pysyny tavoitteissa. Kävin kotona ja äiti pyysi siellä syömään ruokaa. Mä osasin kieltäytyä, jes mä onnistuin kerrankin! Isä tulee kotiin, kun täytettiin äidin kanssa asumistukipaperia. Se kysyy äidiltä söinkö mä ja äiti vastaa vihaisesti etten syönyt. Isä kaapii loput ruuat roskiin. Tänään olen syönyt/juonut: Lasillisen mehukeittoa, kaksi kuppia kahvia, coca-cola zeroa ja purkkaa. On nälkä, mutta en ole sortunut ruokaan. Vielä kohta kahvia ja illalla viili. Niillä mä pärjään. Mun täytyy olla vahva, niin mä laihdun. Vaa'an luku oli ihan hirveä aamulla. En uskalla kertoa sitä tänne, mutta voin sanoa, että olen lihonut. Nyt en saa enää lihoa, enkä voikkaan jos en syö paljoa. Tänään rannalla silmissä rupesi sumenemaan ja huimasi. Silloin olisin varmaan sortunut ruokaan, mutta pahin nälkä meni ohi, kun pääsin kotiin. Nyt on nälkä, mutta en enää reagoi siihen niin voimakkaasti, että tarvisi syödä. Ruoka on ihan turhaa. Kiitos kommenteista joita sain eiliseen kirjoitukseen. Ihanaa kun joku välittää, vaikka mun on vaikea uskoa olevani hyvä tälläisenä. 

Nyt ukkostaa, ihanaa. Rakastan sadetta. Se on yhtä onneton kuin minä. Kaunis myrsky, minun kaltaiseni. Kaikki on sekaisin, mutta mä olen iloinen, että viimein voitan itseni. Että viimein voitan nälän ja hallitsen kaikkea. Mä kuihdun, mä häviän. Mutta niin on hyvä, niin pitää käydä. Ei tänään, ei huomenna, ei vielä ensi viikolla, mutta joskus kukaan ei enää näe minua. Ja kipu on poissa ja mä olen onnellinen.