Mua ahdistaa, en tiedä mitä tehdä sen koulun kanssa. Kävin siellä katsomassa, mutta en tiedä menenkö. En tiedä pystynkö mennä. Ehkä musta ei ole siihenkään. Sitten loppuu tämäkin pelleily. Sitten mä joudun syödä kolme kertaa päivässä, kun opistolla on ruoka. Tai sitten mä skippaan kaikki ateriat ja paastoan salaa. Mikä ihana ajatus. Se olisi vaan vaikeampaa siellä. Ehkä hommaan oman kämpän, missä ei tarvi syödä mitään. Se kuulostaa jo paremmalta. Mä en halua tulla tänne sanomaan kuinka olen lihonut, mä en halua katsoa mun kehoani sitten kun syön sen kolme kertaa päivässä. Mä en halua lihoa, vaikka olen varmasti taas lihonut. En vain uskalla katsoa, en uskalla. Huomenna aloitan nestepaaston. Eli kahvia, funlightia ja vettä. Niillä mä pärjään perjantaihin tai lauantaihin asti. Ehkä sitten lauantaina tai sunnuntaina syön, jos kestän siihen asti. Tänään täytyy syödä, että jaksaa. En mä ruokaa kyllä syö, sitä en osaa enää syödä oksentamatta. Mutta jotain pientä ei lämmintä. Se koulu oli ihana paikka. En vaan silti tiedä, en vaan luota itseeni, että onnistuisin jatkamaan tätä kaikkea salassa. Se mua pelottaa eniten, entä jos tää kaikki loppuu? En mä kestä, että tää loppuu. Mutta kyllä mä varmasti osaisin salata kaiken, jos vaan haluasin. En vaan tiedä mitä haluan. Haluaisin uuden alun jossain muualla. Haluaisin paikan, jossa opiskella ja kuntoilla. Mutta mä haluaisin olla myös yksin. Haluaisin nälkiinnyttää itseni, mutta musta ei taida olla siihen. Aion silti taas yrittää. Haluan vaan niin kovasti laihtua, mutta haluaisin myös unohtaa kaiken. Leikkiä, että en olisi koskaan tavannut tätä maailmaa. Mutta en mä voi unohtaa, en mä voi jättää tätä kaikkea. Tästä on tullut niin tärkeää. En voi enää lopettaa. Mä olen niin hukassa itseni kanssa, en tiedä mitä tehdä. Olisi vaan niin helppoa, jos saisi puhua jollekkin. Sanoa mikä oikeasti pelottaa siinä kouluun menossa, mutta tiedän etten voi kertoa. Se pilaisi mun elämän, se pilaisi kaiken, se pilaisi minutkin. Täytyy vaan salata kaikki ja hymyillä ja sen mä osaan jo tosi hyvin. Kyllä koulua käydessäkin pystyy laihduttaa, jos haluaa. Kyllä mä pystyisin välttämään ruokailut, jos vaan pysyn lujana. En vaan silti tiedä ja mua pelottaa. Pelottaa kaikki.
Mä seison yksin tässä vieläkin
Ei ole kukaan mun vierelle eksynyt
Täällä on niin kaunista
Ja mua pelottaa, että mut viedään täältä pois
Että vien itseni jotenkin täältä pois
En mä halua lähteä, en unohtaa
Mutta en jaksaisi enää valehdella
Mutta se on pakko
Pitää jaksaa hymyillä, pitää jaksaa laihduttaa
Pitää olla pärjäävä, vaikka itkettää
Olen sumussa, enkä tiedä mihin kulkea
Olen jo kulkenut pitkään, mutta en yhtään minnekkään
Lopussa päätöksen tekee vain minä
Päätänkö jäädä tähän ihanaan maailmaan
Vai päätänkö riskeerata, että menetän kaiken
Myös itseni
Mä en tiedä
Mä en todellakaan tiedä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti