En tahdo epäonnistua, en enää ikinä!

Sydän hakkaa täysiä. Tuntuu, että kuolen. Mitäs ahmit niitä karkkeja. Jatkan oksentamista, vaikka silmissä sumenee ja päässä heittää. Paino aamulla 59.1 kg. Miksei sata grammaa vähemmän? Tänään päätin, että olisin syönyt, en vaan taida enää osata. Jääkaapissa olisi kanasalaatti. En vaan tiedä pystynkö syödä sitä, vaikka ajattelin ja pysyisikö se edes sisällä. Eilen meinasi taju lähteä salilla viimeisellä 15 minuutin tunnilla. Nytkin varmaan meinaa, kun olen oksentanut tänään jo kahdesti. Ahdistavaa, ruoka ahdistaa mua. Mun keho ahdistaa mua. En osaa syödä vähän, niin joudun aina oksentaa. Mulla ei ole tarpeeksi kontrollia syömiseen, ratkaisu on etten siis syö ollenkaan. Miten syöminen voi olla näin vaikeaa? Senhän pitäisi olla yksinkertaista ja helppoa. Monille muille se onkin niin, miksei minulle? Onkohan se anorektinen tyttö tänäänkin salilla. Se on joka kerta ollu. Mä tuijotan sitä aina, se on niin kaunis. se hyppi eilen ihan hullua vauhtia haarahyppyjä. Itse menin varmaan puolet hitaampaa. Mietin miksen minäkin voisi olla yhtä laiha. Ehkä joskus vielä olenkin. 

Väsyttää, päässä heittää ja muutenkin hatara olo, mutta mä meen salille. Varmasti meen. Mä en halua epäonnistua. Salin jälkeen yritän taas syödä jotain. Saa nähdä onnistuuko, vai oksennanko jo kolmannen kerran tänään. Miksi mä oon näin huono epäonnistuja? Mun tekee vaan mieli kokoajan ruokaa. Mä en jaksa itseäni kun oon tällänen. Sali saa onneksi itseinhon hetkeksi katoamaan. Siellä saa onnistua, siellä saa laihtua. Minä lupaan, että vielä joku päivä onnistun. Minä lupaan olla vielä joskus laiha. -4 kiloa jouluun, kyllä mä siihen pystyn. Mä en tahdo epäonnistua, en enää ikinä!