Yksinäisyys tuo minut aina takaisin.

Ahmiminen on unohtunut, oksentaminen on unohtunut. Kaikki syömiseen liittyvä. Kyllä mä ajattelen mitä syön, ahdistun. Kieltäydyn raxi kutsusta. Mutta unohdin kaiken hetkeksi viikonloppuna, toivottavasti kokonaan. Kaikki alkaa taas kun oon täällä yksin. Karkkipussi odottaa ja tiedän mihin se vie ja salaa olen iloinen. Kyllä mä ajattelin viikonloppuna oksentamista moneen kertaan ja ahmimista. Mutta mä kestin sen. Ainakin tiesin, ettei tää hallitse mua. Mä pääsen tästä irti jos haluan. En vaan tiedä haluanko. Tää ei ole ongelma, koska pärjäsin viikonlopun, eihän? Kaiken pitäisi olla jatkuvaa, mutta ei ole. Mä oon hyvä esittämään, että kaikki on hyvin. Hymyilemään vanhemmille, syömään hesessä vaan, koska muut haluaa. En tiedä onko mulla ongelmaa vai ei. Kaikki näyttää aina hetken hyvältä, paremmalta. Kun oon yksin kaikki palaa. Varmasti palaa tänään tai ensiviikolla. Kaikki johtuu vaan yksinäisyydestä ja siitä ettei ole sisältöä elämällä. Kaikki on vaan valhetta, johon olen alkanut jo itsekkin uskoa.

On helppoa kadottaa kaikki, unohtaa hetkeksi. Ja sitten palata, kun on kerrännyt voimia. Koska kaikki on niin kaunista, koska mulla ei ole muuta mihin palata. Mä en tiedä haluanko palata, mutta palaan silti. Yksinäisyys tuo minut ahmimaan. Yksinäisyys tuo minut lähemmäksi kuolemaa. Yksinäisyys pilaa kaiken, viikonlopun hymytkin. Se vie minut pois salaiseen maailmaan taas hetkeksi. Koska minulla ei ole muuta paikkaa, ei muuta paikkaa minne menisin. Ei muuta elämää enää, en tiedä enää muuta. Ei ole sitä paikkaa missä joskus olin. Se on jo niin rikkinäinen, mä olen unohtanut sen. Kaiken ennen niin kauniin, sen mikä silloin riitti. Maailmani ennen niin kaunis on nyt paloina. Ja niistä palasista mä kasasin toisen maailman. Ja mä leikin, että se on kaunis. Mä leikin, että muka tuska on kaunista. Mä jatkan valehtelemista itselleni, koska en muuta osaa. Koska en osaa jättää tätä maailmaa, koska en osaa etsiä sitä mikä ennen oli kaunista. Ainakin hetkeksi osasin unohtaa. Mutta nyt mun täytyy palata, koska täällä on niin turvallista.

Mä palaan koska täällä on turvallista

Vaikka tää maailma sattuukin

Mä en osaa valita muuta

Yksinäisyys tuo minut aina takaisin

Minä annan sen tuoda minut kotiin

Vaikka vielä eilen hymyilin

Vaikka näin sen paikan jossa ennen oli hyvä olla

Silti mä palaan turvaan

Mä palaan kotiin