Tahdon liikaa, mutta itseni mielestä liian vähän.

"Nyt sitten kotiin syömään." Kuuluu karjanhoitajan suusta. Menin kyllä kotiin, mutta en syönyt. Jääkaapissa olisi koulun tarjoamat kolme lämmintäateriaa töiden ajaksi. En syönyt niistä yhtään. Isä sanoi, että ne on mua varten pakattu. Mun pitäisi syödä, mutta en osaa. Katselen noita ruokia joka kerta, kun avaan jääkaapin, mutta en syö, en edes maista, en saa. Haluaisin heittää ne roskiin, viedä naapureille tai pilaannuttaa jääkaappiin. En mä niitä syö. Elän mielummin leivällä ja porkkanoilla. Leipäkin on kyllä nykyään aika pahaa. Ostin jotain vähäkalorista leipää, 47 kaloria viipaleessa. Ehkä niitä mä voisin syödä. Ahmimishimot on onneksi vähentyneet. Ostin suklaata, mutta söin vaan muutaman palan ja oksensin nekin. Ei tehnyt mieli ja se oli pahaa, liian makeaa. Nyt himoitsen dippivihanneksia, tuolla olisi ainekset niihin. Se päivystäväsairaanhoitaja soitti, mä sanoin, että on mennyt hyvin. Hyvä olo johtuu lääkkeiden lopetuksesta, oon ollu paljon pirteämpi ja ilosempi. En mokaillut töissä juurikaan, vaikka sitä pelkäsinkin. Mä jopa onnistuinkin ja opin jotain. Oli tosi kivaa. Mua ei ahdista enää, mulla on hyvä olo. Kaikki näyttää hyvältä, paitsi ei laihdutus. Mulla oli töissä hirveä nälkä ja kylmä, vaikka söin lähtiessä leivän. On nälkä taas, vaikka oon syönyt tänään leipää. Tuntuu, että oon syönyt liikaa. Tuntuu, että oon lihonut ja varmaan oonkin. Mä vaan lihon, vaikka en söisi lähes mitään. Mä vihaan tätä, mä vihaan itseäni. Näyttää, että olisin laihtunut vähän, mutta vaaka ei valehtele koskaan. Se näyttää liian suurta lukua, vain ärsyttääkseen minua, vain kostaakseen.

Kylmyys valtaa minut taas, mä haluaisin syödä, mutta jos syön niin lihoan heti. Miksi mun pitää lihota aina? S-koon toppi roikkuu päällä. En mä voi olla näin laiha. XS-koon toppi on hiukan pieni. Silti mä näytän niin isolta, niin lihavalta, että piiloudun isojen vaatteiden alle. Häpeän. Harkitsen personaltrainerille menoa, että saisin saliohjelman ja laihdutusvinkkejä, terveellisen ruokavalion jolla laihtuu. Jos vaan saan jostain siihen rahaa. Mä haluaisin kiinteyttää, mä haluaisin laihtua. Kun en mä riitä näin. Haluaisin riittää, mutta nään vaan tämän epäonnistuneen kehon, liian lihavan. Onko se totta? Mä ainakin nään sen niin, mun silmät ei nää muuta kun kaiken mikä mussa on liikaa. Ne tahtoisi nähdä täydellisyyden, laihan keijukaismaisen kehon. En vaan enää tiedä miten laihtuisin, mä en vaan jaksaisi. Mutta mä jatkan, mä näännytän itseäni loppuun saakka. Mun on pakko onnistua jotenkin. Pelkään, että vaaka näyttää huomenna liikaa. Eikö mulla ollut lupa syödä leipää, kun tein töitäkin? Ei ollut, mutta söin, koska en halunnut pyörtyä lehmien sekaan tai luokkalaisteni eteen. Mä en enää tiedä mihin päin jatkaa. Kun en vaan jaksaisi olla enää näin lihava. Miksei mun anneta onnistua? Miksi kaikki on niin vaikeaa? Kun halusi vaan olla kevyt, oliko se liikaa pyydetty?