Sain töitä kissojen parissa. Aloitan huomenna. Hetken olin iloinen ja nyt pelottaa. Mitä jos musta ei olekkaan siihen, jos en jaksa? En edes tiedä mitä teen siellä, no huomenna selviää. Jotain siivoushommia ja ruokkimista. Ihana päästä eläinten pariin ja saada sisältöä päiviin. Mä vielä hymyilin mun mukana olevalle hoitajalle pihan edessä. Sitten kaikki romahti. Kun pääsin sisälle aloin ahmia. Ensin croisantti, juustoa ja lopuksi vielä sipsejä. Kaikki loppui taas vessaan. Mikä itsekuri tää on? Otin vielä kaikki ruuat pakkasestakin pois, vaikka ei pitänyt. Ruoka rakastaa mua, mutta mä en sitä. Se tulee mun luo, vaikka mä menen karkuun. Se on niin rakastunut muhun, ettei jätä mua yksin, se ei anna mun levätä ennen kuin olen syönyt. Mä vihaan tätä, miksi se rakastaa juuri mua? Mun tekee vaan mieli syödä ja syödä, kokoajan. Haaveilen ruuasta, kylään mennessäni ajattelen vaan sitä mitä saan kahvipöydässä syödä, keskityn vaan ruokaan ja unohdan siellä olevat ihmiset, kauppaan mennessäni kuljen hyllyillä pitkään ja ajattelen vaan ruokaa ja sitä miltä se maistuu. Ruoka, se on kokoajan mielessä. Syön hirvesti herkkuja, mulla on kokoajan karkkia kaapissa. Onko tää kaikki normaalia, onko jollain muulla näin? Mä varastoin ruokaa ja heitän sitä roskiin. Mä syön herkkuja ja tunnen huonoa omaatuntoa ja välillä oksennan. Mä en syö lämmintäruokaa, mä en jaksa tehdä sitä, enkä halua. Syön vaan kun on pakko ja ahdistun siitä ja yleensä oksennan sen. Mä elän herkuilla ja jollain mitä ei voi sanoa ruuaksi. Yritän laihtua, mutta siitä ei tule mitään, koska niin kuin sanoin ruoka rakastaa mua. Mä teen joka päivä lihaskunnon ja yritän käydä välillä lenkillä. Mutta nälkä, se pilaa kaiken ja vaikka ei olisikaan nälkä niin silti tekee ruokaa mieli. Mä en kestä tätä. Milloin mun maailmasta tuli tälläinen? Voi kumpa ei olisi olemassa ruokaa, voi kumpa ei voisi lihoa, voi kumpa elämä olisi helppoa.
Minä olen hukassa
Tämä käy jo kuolemasta
Kun kaikki on vaan yhtä ruokaa ja välillä taas ei
Kun se on se mikä sut määrittää
Laihuus ja onni?
Missä loppuu tuska
Kun ruoka rakastaa sinua ja sinä vihaat sitä
Välillä on hetkiä jolloin voisin elää vain paahtoleivällä ja kaakaolla. Ehkä voit miettiä mitä hyötisit siitä jos vähentäisit herkkujen syöntiä? Kokonaan lopettaminen voi olla liian vaikeaa. Itseä on auttanut, kun yritän vain ajatella että okei se on VAIN ruokaa, voin syödä tänään oikein ja huomenna sen herkun. Mieliteko ehtii mennä siinä ajassa ohi. Tsemppiä ja voimia paljon!<3
VastaaPoistaKiitos kommentista ja muutenkin. <3 Oon yrittäny tota siirtämistä, mutta aina jossain välissä sorrun kuitenkin. Mutta pakko yrittää keksiä jotain, kun ei tää voi näinkään jatkua...
Poistayleensä herkkuja tekee mieli vielä enemmän kun ei syö sitä lämmintä ruokaa.. mulla sama ongelma et en pysty syömään lämmintä ruokaa ja sit himoitsen karkkia. onneks hedelmien ja marjojen syöminen vie makeanhimoa jonkin verran. tsemppiä <3
VastaaPoistaKiitos <3 Ja niinhän se varmaan on..
PoistaMuistan tän saman yläasteajoilta, kun paastosin joskus päiväkausia. Jossain vaiheessa en pystynyt ajattelemaan mitään muuta kuin suklaakakkua ja jäätelöä, kun keho huusi energiaa.
Poista