Koska ei ole muuta mitä rakastaa.

Paino aamulla 61.5 kg. Se oli kuitenkin laskenut parissa päivässä yli kilon. Ahdistavan paljon, mutta tästä mä vielä laihdun. Ja silti ahmin sitä suklaatakin. Olen oksennellut. Eilen kerran ja toissapäivänä kaksi kertaa. Kurkku oli vähän kipeä. Eilinen päivä meni kauheassa nälässä, vaikka söinki paljon. Tänään yritän syödä vähemmän. Mun on pakko laihtua. Tunnen jo solisluut, näänkin ne aina välillä. Mahaa on silti liiikaa, ihan liikaa. Olen yksin, niin yksin. En kestä tätä yksinäisyyttä. Mutta en jaksa nähdä edes ketään, en jaksa pyytää ketään käymään. Ketä edes haluaa nähdä tälläistä ihmistä kuin minä? Ei ketään... Mulla ei ole enää mitään elämää. Tää eläminen on ihan turhaa. Miksi en vaan voinut kuolla? 

Kaappi täynnä ruokaa. Kohta syön taas, että saan oksentaa. Mulla ei ole enää muuta elämää. Pelottaa, kun kaveri pyysi syömään lauantaina. En mä tiedä uskallanko syödä, jos mä lihon. Tää on samaa vaan päivästä toiseen. Mä en jaksa tätä, silti jatkan, koska mulla ei ole muuta sisältöä. Olisi edes joku poika, joka välittää. Joku josta välittää, jokin tarkoitus elämällä. Nyt mä olen yksin tässä syömisvammailu kierteessä, enkä uskalla ja osaa päästää irti, enkä ehkä haluakkaan. Täällä on jotain niin haurasta ja kaunista, jotain missä edes onnistua. Jotain miten satuttaa itseään, jotain miksi elää. 

Tämä on minun maailmani

Niin hauras, mutta sitä mä rakastan

Koska ei ole muuta mitä rakastaa

Pelkään, että menetän tämänkin

Pelkään, että kaikki katoaa ja joku estää

Pelko piirtää varjonsa minuun

Mutta mä jatkan silmät sokeina

Koska en muuta voi

Koska mulla ei ole muuta tarkoitusta enää