Entä jos tää kaikki onkin vaan pahaa unta?

On päiviä kun luulen kaiken loppuneen. Sitten menen ja ahmin. Eilen meni niin hyvin, mutta sitten illalla sorruin ja oksensin. Lopetin sen masennuslääkkeen, koska se lihottaa mua ja on kokoajan nälkä. On muutenkin nälkä, enkä kestä sitä. Valehtelin taas äidille, että olin syönyt lämmintäruokaa ja jatkan varmasti valehtelua. Mua uskottiin. Aion valehdella äidille siitä lääkkeestä, että siitä tulee muka huono olo, että mulle ei enää ostettaisi sitä. Nytkin kippasin sen lääkkeen dosetista roskiin. Kaveri pyysi syömään huomenna. En tiedä pitäisikö perua se. Pelkään, että lihon. Nytkään en ole laihtunut, vaan vähän lihonut. Johtuu varmaan siitä lääkkeestä. Se loppuu nyt. Olen oksennellut neljänä päivänä peräkkäin. Milloin tämä lopuu? Haluanko tämän edes loppuvan? Milloin osaan lopettaa syömisen? En halua ahmia. Haluan olla syömättä, en vaan osaa... 

Haluan olla se laiha voimistelija tyttö mikä olin silloin. Se alipainoinen, jolta aina terkkarissa kysyttiin syönkö hyvin, onko siinä jotai ongelmaa. Nyt kukaan ei kysy onko jotain ongelmaa, koska en ole tarpeeksi laiha. Kyllä mä vielä näytän niille, musta tulee laiha, niin sitten ne näkee. Kukaan ei ole enää edes saanut sanoa mulle, että olen laihtunut, koska en ole. Miksi on niin vaikeaa laihtua? Haluaisin lähteä perheen mukana mökille, mutta pelottaa se syöminen. Mä aina lihon kun syön, en tajua mikä siinä on. Lihon niin helposti. Ärsyttävää. Sanonko kaverille. "Hei en voi tulla mukaan syömään, koska oon lihonu, koska lääkkeet lihottaa mua niin en voi syödä." Mitäköhän sekin ajattelisi. Ei se tiedä tästä mitään, ei melkein kukaan tiedä ja ne jotka tietää ei välitä. Mulle vaan sanotaan, että haen tällä huomiota. Ei mulla voi olla mitään ongelmia ikinä, kaikki on vaan huomiohakuisuutta. Kukaan ei ymmärrä. Jos sanoisin, että tänään yritän syödä vähemmän niin syön ihan hirveästi. Mikään ei vaan onnistu, enkä mä laihdu. Mä en jaksa enää olla yksin. Mä tahdon jonkun vierelle, jonkun joka tukee ja lopettaa tän kaiken. Ehkä mä vaan kuvittelen, mun pitää vaan herätä. Tää on kai vaan pahaa unta, tosi pahaa. Ja mua pelottaa, että en herää.