Kuvottavaa on tää kaikki minussa.

Mä söin jäätelöä onhan nyt kesä ja ukkostaa. Mutta en kestänyt sitä, niin mä menin ja oksensin sen. Mä en osaa enää syödä ilman ajatusta, että voisin oksentaa. Se käy aina mielessä, mutta välillä kestän sen. Kestäisin jos haluaisin. Nyt en halunnut. Mähän sanoin, etten söisi enää mitään, mutta sorruin. Heitän lopun jäätelön paketista roskiin, mä en saa syödä sitä enää. Nyt menen tekemään lihaskuntoa, koska siitä jäätelöstä jäi varmasti muhun jotain ja se täytyy saada pois. Kaverin luo ei onneksi tarvi tänään kun ukkostaa ja sataa. Ihanaa, saan olla syömättä. Jääkaapistakaa ei löydy enää paljon mitään, enkä nyt saa enää sortua ostamaan mitään. Tekee mieli suklaata, mutta se täytyy kestää. Ehkä yksi korppu kahvin kanssa tai sitten ei mitään. Yritän syödä tänään enää vähän, jotain nestemäistä ehkä. Mun keho on ahdistava, hirveä, kuvottava. Mutta se ei tule paremmaksi näin kun vaan syön. Mun pitää ryhdistäytyä. Mutta nyt sitä lihaskuntoa. Tänään voisin kokeilla lankkuakin.