Epäonnistunut, jonka pitäisi kai lopettaa.

Aina mun pitää alottaa syömättömyys, mutten koskaan pysty siihen. Kotonakin menin keksikaapille. Rahka houkuttelee jääkaapissa. Miksei mun veli tullut syömään sitä pois. Kaveri pyysi syömään, mutta sanoin, ettei ole rahaa. Sitten se keksi, että pyytää mut niille syömään, miten voisinkaan kieltätyä. Toivon, ettei se toteudu. Mä en enää vaan osaa laihduttaa. Mun pitäisi alottaa herkkulakko, mun pitäisi jaksaa käydä lenkille. En jaksa vaan mitään. Nyt sain tietää siitä uudesta lääkkeestä, että se voi myös lisätä ruokahalua. Mä en halua, mä en halua! Miksi se lääkäri valehteli, eikä kertonut, että se voi olla noinkin. Tekisi mieli syödä se rahka, mutta se taitaa kohta nähdä roskiksen. Muuten olen syönyt kaikki ruuat, mulla ei ole mitään, eikä ole edes rahaa. 

Olen ehkä lähdössä keskiviikkona Etelä-Suomeen yhden kaverin luo, jota en ole nähnyt pitkään aikaan. Vaikka onkin vähän rahaa.
Siellä pitäisi syödä, mutta mä en jaksa tätä. Mä haluaisin syödä, mutta sitten taas en halua lihota. Ehkä olen kaunis näin, olenko? En todellakaan. Ehkä jos mä kelpaisin sille pojalle niin voisin lopettaa. Pelkään, että se sanoo, että oon lihonu. Siitä on jo yli kolme vuotta kun oon sen nähny. Silloin olin kaunis ja laiha. Vaikka en silloinkaan pitänyt itseäni minään. Mä pidän siitä pojasta, vaikka oon nähny sen vaan kerran. Hyväksyykö se mut tälläsenä, pitääkö mun laihtua, piilottaa viiltelyarvet? Kelpaanko, mua pelottaa. Mä en jaksaisi tätä syömispelleilyä, mutta se pitää mut kasassa. Se on ainut melkein mitä mulla on. Ainut mitä voin hallita. Silti se uuvuttaa ja haluaisi vaan lopettaa ja alkaa syödä. Mutta samalla se pelottaa, en mä pysty siihen, enkä halua, mä en jaksa. Jos joku tuo mulle sen ruuan mä syön, mutta muuten en pysty. Tuntuu vaan turhalta laittaa ruokaa. Mä en ole katsonut painoa pariin päivään, enkä katso, koska vaan lihon. Painan kuitenkin reippaasti yli 60 kg ja se on liikaa. Mä en halua nähdä mitän epäonnistun. 

Taidan nyt kaapia sen rahkan roskiin. Jos en enää tänään söisi mitään. Olen jo syönyt kaksi keksiä, kaksi korppua ja lasillisen mehukeittoa, eikä päivä ole edes vielä kunnolla alkanut. Ahdistava ajatus. Toivottavasti se kaveri ei pyydä syömään. Mä en halua syödä, vaikka tekee taas ruokaa mieli. Jos syön niin mä en ikinä laihdu. Silti mä jatkan syömistä, enkä osaa lopettaa. Mä en kelpaa, mä syytän liikaa itseäni. Mun pitäisi lopettaa, etten kohta ole niin syvällä, että se on jo liian vaikeaa. Mutta toisaalta haluan sinne, mä haluan täydellisyyteen. Mutta pelko on liian suuri siitä, että epäonnistun. Olen jo epäonnistunut. Mä en jaksa tätä.