Kunhan et vain lakkaa yrittämästä.

Aamupaino 61.5 kg. En ole moniin viikkoihin painanut näin vähän. Toki se on silti ihan liikaa. Teitä lukijoita on jo 25, kiitos teille. Vähän pelottavaa kyllä... Mulla on kauhea nälkä, ajattelen vaan ruokaa. Kohta mä sorrun ahmimaan, niin kun eilen ja oksensin ne pähkinät pois. Kyllä mun jotain pitää syödä kun oon tänään syöny kaks keksiä ja juonu mehukeittoa. Mutta mä en haluaisi, mutta en halua nälkääkään. Haluan vaan laihuuden. Kai mun paino tippuu tästä, jos jatkan näin. Pelottaa, että vanhemmat saa tietää etten syö. En halua, että ne pyytää mua kotiin aina syömään, kun mä en halua syödä. Haluan nähdä taas vitosella alkavan luvun vaa'alla. Oon jo kerran päässy sinne, kyllä mun täytyy päästä taas. Ainakaan en lähde enää mökille lihomaan, yritän olla lähtemättä. Päiväruuaksi syön varmaan rahkan, joka odottaa jääkaapissa. Yritän lykätä syömistä, ettei tulisi nälkä uudestaan niin nopeasti. Silti pitää syödä edes jotain, ainakin vielä. Pitää tottua vähään ruokaan ensin ainakin. Tuntuu silti, että söisin liikaa, vaikka tiedän, että monet ihmiset syövät paljon enemmän päivässä. Silti kaikki on liikaa, yhdessä leivässäkin on 100 kaloria, hyi hitto. Kalorit on tosi ahdistavia, miksi niitä pitää edes merkitä ruokiin, kun ei voi sitten ikinä ostaa mitään? Toisaalta ärsyttää myös se, jos niitä ei ole merkitty. Ristiriitaista. 

Mä tunnen jo solisluut, vielä kun näkisin ne hyvin. Kyllä ne vähän näkyy, muttei tarpeeksi. Pyörryttää, ihana tunne. Ehkä pitäisi syödä, ettei joku löydä mua pyörtyneenä lattialta viikon päästä. Mutta, kun tää olisi niin ihanaa, laihtua nopeasti ja lopettaa syöminen kokonaan. Nälkä vaan pilaa kaiken ja mä kuuntelen sitä, en osaa olla kuuntelematta. Mä haluan näännyttää itseni, en vaan tee niin. En tee mitään mitä haluaisin. Mua vaan pelottaa kokoajan, että joku tulee ja pakottaa mut syömään taas, pakottaa mut vaan lihomaan. Ihmeellinen pelko, että jotain muka kiinnostaisi. Terapeutti on monta kertaa sanonut olevansa huolissaan, mutta pitäisikö olla? Ei mun mielestä. Mä vaan tarvitsen tätä, ei tää ole ongelma.

Sä itket ja väität, että kaikki on hyvin

Kyyneleet antavat eri viestin

Kukaan ei usko, kun sanot, että tarvitset tätä

Siksi et sanokkaan

Et kerro salaisuuksia, joita mietit yön pimeydessä

Joita kohtaat joka päivä

Näistä asioista ollaan hiljaa, ettei kukaan voi estää

Näin maailmasta tulee kaunis, sinusta tulee kaunis

Kunhan et vain lakkaa yrittämästä