Mitä tää on, olenko hullu?

Syön, syön, syön ja syön. Mä en osaa lopettaa. Sitten menen ja oksennan ne cream cracerit ja juustot. Join samalla kahvia ja hyi, että oksennuskahvi maistui pahalta. Ei tehnyt enää mieli kahvia, vaikka olin keittäny pannullisen sitä. Sen jälkeen aloin taas syödä karkkia nälkääni. Päässä heittää, mutta se on hieno tunne. Mä olen kuitenkin syönyt liikaa. En osaa enää syödä vähän. Silloin joskushan pärjäsin kahdella viilillä päivässä. Enää en pysty siihen, eli siis pitää oksentaa. Kaapissa on vielä karkkia ja pian ne katoaa mun sisään, koska olen epäonnistuja. Olen nyt oksentanut eilen ja tänään, katotaan jatkuuko se. Nälkä huutaa mun nimeä, mä vihaan sitä! Mä haluan, että se menee pois ilman, että syön. 

Näin eilen yhtä poikaa Tinderin kautta. Se ei tiedä mistään mun ongelmista, mitä jos tietäisi? Pitäisi varmaan ihan hulluna, eikä pitäisi enää mitään yhteyttä. Miksei mun elämä vois vaan olla normaalia, miksi mä oon näin epänormaali, joka ei kuulu joukkoon? Kuka tällästä jaksaa kattella edes? Miksen vaan osaa olla tyytyväinen itteeni, miksi mä en riitä? Mua ahdistaa niin tässä kehossa. En vaan osaa tehdä millekkään mitään. Mä en osaa olla syömättä. Surkea minä! 
Tämän päivän syömiset: 
karjalanpiirakka juustolla, jäätelö, tupla, vähän irtokarkkeja ne cream cracerit, jotka kuitenkin oksensin. 
Mä syön ihan liikaa. Mä varmaan vaan lihon ja se pelottaa. Miten lihominen voi pelottaa niin paljon, miksi se on niin suuri osa mun elämää, miksi tää kaikki syöminen on? Mä en käsitä, onko mulla joku ongelma vai miksi oon tällänen? Miksi en osaa elää niin kuin normaalit ihmiset? Miksi mä syön niin paljon herkkuja, ahmin ruokaa ja oksennan? Miksi ruoka on vaan kokoajan mielessä? Tää on ihan hirveetä, ei tää oo mitään elämää. Mutta samalla mä olen tyytyväinen, "hyvä kun oksensit taas", "hyvä, nyt sä laihdut", "ei, ei saa lihota, ei enää yhtään". Onko paljon pyydetty, jos tahtoo vaan olla laiha?