Äiti ja isi mä tahdon olla pieni, pienin kaikista.

...En voi sanoa niille sitä. En syytä miksi en tulekkaan enää niiden luokse. En tiedä miten kertoa. Mä pelkään. Ne ei ymmärtäisi, että tahdon olla pieni, pienempi. Ei ne käsittäisi, etten halua lihota yhtään. Ei ne vaan ymmärtäisi. En mä uskalla, vaan jatkan valhetta. Ja häviän pieneksi ilman, että ne tietää siitä mitään... Pienet voi lentää tuulen mukaan. Ne voi kävellä portaissa ilman, että kuuluu töminää. Niitä jaksetaan kantaa sylissä, ne on niin kevyitä. Kaikki mitä ne pukee näyttää hyvältä niiden päällä, vaikka se olisi jätesäkki. Ne ei jaksa syödä paljoa, kun ne on jo täynnä. Ne mahtuu pienimpiin piiloihin, pienimmistä väleistä. Ne on täydellisiä. Pienet.

Paino oli aamulla 53.7 kg. Pieni tyytyväisyys ja hymy. Olenko mä pieni? En mä ole, vaan liian iso... Tänään tulee syödyksi noin 230 kaloria ja lihaskuntoa pitäisi vielä tehdä ja x-hyppyjä. Kaksi kaveria luokaltani aavistelee jotain mun tilanteesta. Näkeekö ne miten mä häviän? Mä pyörin kaverilla ollessani kalorilaskurissa. Kaupassa jätän punnitut ruuat kylmähyllyyn. Miksi mä ne olisin ansainnut? Samaa ruokaa päivästä toiseen. Näkkäri ja muumipastilleja joka ikinen päivä. Ja loppu vaihtelee, mutta kokoajan valikoima pienenee. En pystynyt edes ostaa niitä salaattitarvikeita,koska tonnikala... En pystynyt tänäänkään syömään puuroa. Haluan syödä sen puuron joku päivä, mutta en tiedä uskallanko. Ehkä huomenna, ehkä viikonloppuna? En uskalla syödä yli 300 kaloria. Yli 400 olisi ihan hirveää, en pystyisi siihen oksentamatta. Kotona jatkan pyörimistä kalorilaskurissa. Haluan vähän suklaata, mutta jos syön sitä niin se on heti paljon ja joudun oksentaa. Ei näillä syömisillä ole mahdollista mennä jouluksi kotiin. Ei vaan ole, mulla on niin suuret pelot. Luokkalaisella kaverilla on synttärit lauantaina. Siellä pitäisi juoda (alkoholia) ja syödä. Mua pelottaa kaikki ne kalorit. Miksi mun pitää pelätä? Kaikki on niin sekaisin. Minä olen sekava. Jotain rytmihäiriöntapaista tänään, en ole varma. Miksi mä jatkan vieläkin? Koska ilman sinua ei ole minua. Sillä mä lähtisin, jos mulla ei olisi tarkoitusta. Jos mulla ei olisi tätä kauniinkipeää maailmaa. Jos se vietäsiin multa pois, niin mä hajoaisin. Mä unohtaisin hengittää. Ja mä unohtaisin elää. Astuisin vaan askeleeni pois.

 

Ja se yksi sama pyyntö jää kuiskauksena ilmaan.
"Anna minun olla pieni..."