"Ota nyt lisää ruokaa!" äiti sanoi vihaisella äänellä.
"Sä tiedät mistä ittes löydät, jos et syö!"
Oon syönyt aivan liikaa ja lisää on tulossa. Mä paisun, hyi. Kävin kuitenkin lenkillä. Päälle 400 kaloria vaan meni. Ahdistaa mun keho taas ja vanhemmat vahtii syömisiä. Ne sai tietää, etten ollut eilen syönyt ja ne laitto sitten pitsaa. No sen leirin jälkeen sitten aloitan. Mä lupaan etten enää syö. Mutta nyt hyvää juhannusta.
21.6.14
Mä lähden ruuan jälkeen puolijuosten metsään. Mä tyhjään kaiken sisältäni, lopetan sappinesteisiin. Tuntuu hyvältä, mä onnistuin tekemään tän salaa. Tää kaikki on yhtä salailua. Mutta mitä sitten jos rakastaa tätä?
Tultiin juuri mökiltä. Taas olen tässä kodissa yksin yksinäisyydessäni. Mua ahdistaa, söin juuri. Vanhemmat pyysi huomenna syömään, mutta en haluaisi mennä. Pian joudun kuitenkin syödä koko viikon. Aina vaan olo, että haluaisi perua koko leirin. Mua ahdistaa se niin paljon ja mä itse. Mitä ne muutkaan ajattelee musta siellä kun oon näin lihava ja muutenkin. Mitä jos oon siellä vaan yksin. Mulla ei oo koskaan ollut näin epävarmaa oloa leirien suhteen. Mä oon niin epätoivonen, että se ajaa mut taas itsemurha-ajatuksiin asti. Olisi parempi vaan kuolla. Mulla on taas se olo, että haluaisin ottaa ne lääkkeet. Ehkä soitan terapeutille, jos se auttaisi. Mua pelottaa, että teen jotain. Mä en edes uskaltanut sanoa, että olisin halunnut mennä yöksi vanhemmille, kun on tällänen olo. Mä en vaan uskaltanut. Munhan pitää pärjätä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti