Keijukaisen kokoinen unelma pilataan syömällä.
Muutto olisi sitten viikonloppuna. Mun pitäisi olla iloinen, mutta en ole. Mä pelkään ihan likaa. Pelkään, että putoan liian alas, pelkään, että tapan itseni. Pelkään, että epäonnistun kaikessa. Mä lasken päiviä. Sunnuntaina ei tarvi ehkä enää syödä lämmintäruokaa, koska olen jo silloin muuttanut. Silloin mä menen vaa'alle ja nään epäonnistuneer luvut näytöllä. Saan pyyhkiä kaikki tuosta etenemislistasta. Mutta mä aloitan alusta, mä alan laihtua viimein. Pelkään vaan, että joku huomaa ja estää mua. Pelkään, että vanhemmat tulee vahtimaan kun muutan niitä liian lähelle. En kerro terapeutille enää tästä, en aio kertoa, etten syö enää paljon mitään, ehkä en pian enää mitään (toivottavasti). Mutta se on vaan toiveajattelua, kauppa on kuitenkin liian lähellä. Mä aion jättää kaikki herkut, paitsi jäätelön (onhan nyt sentään kesä). En tiedä miten siinäkään onnistun. En taida onnistua missään, surkea minä!
Mua ahdistaa nää päivät kun vielä pitää syödä, onneksi pian mua ei enää määrää kukaan. Liian monta päivää vielä lihon, mä en kestä. Äiti pakotti tänään mäkkäriin syömään. Söin onneksi vaan salaatin. Sille ei käynyt, että olisin syönyt leivän. Muuten on syöty taas kaikkea hyvää, mutta sekin loppuu pian, onneksi. Eipä ole houkutuksia kun joutuu ostaa kaiken itse ja kun en aio ostaa mitään, toivottavasti. Viimeiset karkit laukussa, jotka ostin. Mä nautin ne, en enää tule näkemään karkkia ainakaan mahassa asti. Mun tyhjiä lupauksia, jotka ei pidä kuitenkaan.
Mä haluan tuntea taas nälän, heikotuksen tunteen. Siinä on jotain niin kaunista, mä rakastan sitä kun olo on kevyt. No pian, mä lasken kai pian jo tunnit. Se on kai parasta kun muuttaa yksin, kukaan ei enää määrää. Pakko vaan kestää nää päivät tätä läskiä oloa. Enää 3 tai 4 päivää kyllä mä ne kestän. Sitten kaikki on mahdollista. Musta tulee laiha!
Tietkö, sitä nälän ja heikotuksen tunnetta paaaljon parempi tunne on se, kun on syönyt oikein ja voi fyysisesti hyvin. Koska se fyysinen hyvinvointi ja etenkin ne syömiset vaikuttaa ihan hirveesti henkiseenkin puoleen, eikä etenkään syömättömyys vaikuta mitenkään positiivisesti, vaikka se hetkittäin siltä tuntuukin.
VastaaPoistaEi sun tarvii laihtua. Kunpa vaan ymmärtäisit sen.
Etkä sä luultavasti koskaan tule olemaan tyytyväinen sun painoon jos sulla on syömishäiriö, jos et edes yritä siitä eroon. Joo sulla on tavoite, mutta et sä ole tyytyväinen kun pääset siihen. Siirrät sitä tavoitetta aina vaan alemmas ja mitä kauemman teet sitä, sitä vaikeempi siitä on päästä irti.
Niin mä tiedän, ettei tää ole oikeen hyväks, mutta mä haluan aina vaan satuttaa itteeni ja jollain tavalla kärsiä. Mä koen, että ansaitsen sen. Ei mulla syömishäiriötä ole diaknosoitu, se on mulle enemmänkin päätös asia laihtua kun mikään pakko. Mä toivon silti, että olisin joskus tyytyväinen itteeni. Aika näyttää sitten sen olenko joskus siinä pisteessä.
PoistaTiiän ton tunteen, että haluais vaan satuttaa itteään, mutta siihen on niin paljon "parempiakin" tapoja, sellaisia, jotka ei aiheuta sulle itelles mitään vaaraa tai seurauksia koko loppuiäksi.
PoistaKyllä toi aika paljon sh:ltä kuulostaa, oli diagnoosia tai ei. Jos sitä sh:ta ei ole vielä, tolla menolla ainakin sairastut siihen. Jos haluat laihtua, tekisit sen edes terveellisesti, jooko..? Oon nähnyt liian läheltä mitä syömishäiriö voi pahimmillaan tehdä, tuttu kuoli anoreksian takia, vaikka yritti päästä siitä eroon ja opetella syömään. Löysi just sen elämänhalun ja kuoli sit kuitenkin sen takia, ettei sisäelimet enää pelittänyt.
On ehkä sulle tuttu, mutta lueppa noi minnesota-tutkimuksessa esille tulleet oireet http://tyttosinaoletvahva.fitfashion.fi/category/minnesota-tutkimus/
^Siihen huomiona lisäten, noi tuohon osallistuneet oli terveitä, ne oli siihen asti syönyt hyvin ja muistaakseni terppa sanoi joskus, että jotkut jätti sen keskenkin, enkä yhtään ihmettele. Eli tuossa ei ole listattuna läheskään kaikkea, mitä liian vähäinen syöminen voi aiheuttaa. Mulla pahin syömisvammailu johti psykoosiin, eipä ollut kovin kivaa sekään.
Tsemppiä, se on sun valinta mitä päätät tehdä, mutta suosittelen miettimään... Lyhytkestoisellakin syömisten liialla vähentämisellä voi olla tooosi pitkäaikaiset seurakset.
Kiitos, että kerrot nää asiat. Mä oon vaan niin jääräpäisesti päättänyt, etten osaa tai halua edes päättää toisin. Mä en vaan ole tyytyväinen itteeni yhtään missään ja haluaisin edes jossain olla. Mulla on kyllä huono itsetunto. Terapeuttikin on huolissaan, mutta kyllä mä pärjään, ainakin vielä kunhan vain huomaisin sitten jos kaikki alkaa karata käsistä.
Poista