Muista syödä, mutta en haluaisi muistaa.

Äiti sanoo puhelimessa "muista syödä". Kyllä mä muistaisin, mutta en mä jaksa laittaa ruokaa, enkä haluakkaan. Jääkaappi on tyhjää täynnä, melkein. Sieltä löytyy voita, raejuustoa, mehukeittoa, mehua ja maitoa. Kaapista ei löydy edes enää leipää, se loppui, mikä on hyvä. Söin muutaman karkin ja loput heitin roskiin, söin silti 2 suklaapatukkaa ja sen jäätelön, keksin ja korpun, muuta en ole syönyt. En uskalla mennä vaa'alle, koska olen varmaan lihonut. Huomenna aamulla sitten. En mä pysty olla syömättä eli mä lihon. Lihon ja lihon vaan. Nää lääkkeet lihottaa mut, tää ruoka lihottaa mut. Lupauduin vielä menemään mökille juhannuksena ja siellä pitää taas syödä paljon. Huomenna on dkt:sta jotkut "ruokakestit" harkitsen vakavasti, etten menisi. Sanoin siitä jo terapeutillekkin ja se sanoi, että voin kieltäytyä syömästä. Miten muka voin, kun oon tällänen ahmija, joka syö aina kun tarjotaan? Ehkä parasta, etten mene ollenkaan. 

Mä oon niin yksinäinen tässä kodissa. Mä en jaksa tehdä mitään. Hyvä kun jaksoin käydä kaupassa ja sekin oli virhe kun lähti ruokaa mukaan. Huomenna yritän syödä taas vähemmän. Se riparikin alkaa jo viikonpäästä. En mä tiedä pystynkö menemään sinne, mua ahistaa syöminen ja en muutenkaan jaksaisi. En vaan haluaisi tuottaa pettymystä, mutta mitä jos voimat ei vaan riitä? Mä en edes tiedä ketä muita isosia sinne on tulossa, vähän sekin pelottaa. Mä vaan haluaisin skipata ne ruokailut siellä, mutta en tiedä miten se käytännössä onnistuu. Mietin, että jos olisin sillon vaan huoneessa tai jossain pihalla. Ääh, miksi tää on niin vaikeeta? Miksi mä pelkään lihomista niin paljon? Nytkin olen hautautunut hupparin alle, etten näe niitä läskejä. Mua ahdistaa silti, oonko mä tulossa hulluksi? Mä ajattelen liikaa syömistä nykyään. Se jäätelökin minkä söin maistui ihan pahalta. Herkutkin ällöttää nykyään jo huomattavasti enemmän. Ehkä voisin jättää ne pois kokonaan. Ruoka on pahasta. 

Mä haluan vaan kadota näkyvistä ja kuolla. Hävitä hiljalleen pois tästä elämästä. Tahdon kuihtua olemattomiin, musta ei varmaan vaan ole siihenkään. Mä niin toivoin, että olisin saanut tulla kirjoittamaan tänne, etten ole tänään syönyt mitään. Mutta kun näin surkea epäonnistuja olen niin enpä saanutkaan.