Vatsoja, selkiä, reisiä, pohkeita. Tästä se lähtee, teen näitä tästä lähtien joka päivä. Cheek on hyvää treeni musiikkia, motivoi. Mä olen laiska, enkä mee tänään lenkille. Mun pitää päättää etten enää osta ruokaa, syön kokoajan, suklaata, jäätelöä, keksejä ja kaikkea muutakin. Mä en osaa lopettaa, enkä siksi laihdu. Lämmintäruokaa en ole syönyt lauantain jälkeen. Varmaan sorrun siihenkin nyt viikonloppuna kun menen tädin luo, miten voisin kieltäytyä? Riparikin lähestyy ja mietin jos peruisin sen syömisten takia. En mä halua syödä viikkoa, mä lihon. Kokoajan tekis mieli ruokaa, vaikka oon syöny ihan hirveästi. Mutta kai tää on alkuun tällästä. Yritän päivä päivältä syödä vähemmän vaan. En halunnut nähdä pitkäaikaista terapeuttia vielä tällä viikolla. Mun pitää laihtua ennen sitä tapaamista, en halua muuten nähdä. Jos en huomenna ole laihtunut niin vihaan itseäni totaalisesti. Sitten en kyllä syö koko päivänä. Ahdistavaa oli nähdä vaa'an näytöllä sama luku. Mä haluan taas 58 kilon puolelle niin kuin olen tässä kerran jo ollut. Mutta miten oikeesti tällänen surkimus vois sinne päästä kun vaan syön. Olen harkinnut ruokien heittämistä roskiin, etten söisi enää mitään. Ehkä teenkin sen vielä jossain vaiheessa. Hallitseeko tää jo liikaa mun elämää? En välitä, se tuntuu hyvältä. Ei mulla ole muuta elämää.
Mulla on vaan tää loputtomiin jatkuva meri
Kaunis meri, joka tekee musta vielä kauniin
Se jatkuu loputtomiin
Sen aallot kuljettaa mua kohti täydellisyyden satamaa
Kun meri on tyyni mä saan rauhoittua
Mutta se ei ole tyyni koskaan
Mä en pääse täältä turvaan, en ennen kuin olen täyttänyt vaatimukset
Ja mä rakastan sitä merta, sitä miten se hohtaa sinisenä auringossa
Sitä mä rakastan ja olen aina rakastava
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti