Vapaampi elämä täältä tullaan!

Mun viikko on mennyt ihan pieleen syömisten suhteen. Mulla on ollut pohjaton nälkä, en ole siis laihtunut yhtään. Tänään menen kotiin ja viikonloppuna pitää taas syödä. Pääsen muutamaan tukiasuntoon 1.6. Enää vajaa kuukausi ja mä alan laihtua ja laihtua. Sitten kauppa on kaukana, enkä osta sieltä enää niin paljoa ruokaa. En syö enää lämpimiäaterioita, enkä enää herkkuja (tai ainakin vähemmän). Mä toivon, että onnistun, mun on pakko. 

Eilen join niin paljon kahvia, että tuli kahvikrapula, tuloksena en ole vieläkään jaksanut mennä lenkille. Pakko mennä sitten kun menen kotiin. Tänään olin hetken tyytyväinen omaan kehooni kun sovitin vanhoja vaatteita, jotka oli liian isoja. Kaikki vaan kirpparille. Yksi osastotuttu sano mulle, että on liian laiha ja kysyi painoa, en vastannut. Mua pelottaa muutto, mitä jos mä en pysty laihtua siellä, mitä jos ne vahtii. Tänään lounaalla otin keittoa, mutta kaadoin sen lusikallisen jälkeen bioastiaan, en tiedä huomasiko kukaan. Sitten menin ja söin omenapiirakkaa jälkiruuaksi. Mä en tiedä mistä johtuu, että mun on helpompi syödä herkkuja kun tavallista ruokaa. Mä oon niin väsyny tähän. Miksi mä en vaan laihdu, ärsyttävää. Paino junnaa vaan, eikä liiku mihinkään. Mä olen ihan surkea tässä laihduttamisessa. Toivon, että ensiviikolla ei ole nälkä, että pystyn syödä vähemmän. Uusi vaaka ei ole yhtään armollinen vaan päinvastoin. Enää vajaa kuukausi niin sitten alkaa uusi elämä laihdutuksessa ja muutenkin. Siihen asti jos pystyn pitämään itseni etten liho, niin on hyvä. Yritän. En tee mitään tavoitteita, vaan etenen vaan hitaasti. 

Mun elämä näyttää paremalta kun tosi pitkään aikaan. Kaikki selkeytyy, mun elämässä onkin yhtäkkiä enemmän järkeä. Mä en ole enää se tyttö, joka etsii kokoajan tilaisuuksia kuolla. Mä olen jaloillani vahvempana taas. Elämä voittaa, mä toivon niin. Kunhan laihdun vähän vielä ja vielä ja ihan vähän vielä niin mä olen onnellinen pikkuisena. Nyt mun täytyy vaan odottaa ja lenkkeillä. Kyllä elämä voittaa, mä uskon siihen taas. Mä olen ehjempi, palaset liimattuina. Ja kuolema jää taakse, mä jätän sen taakse, enkä tahdo palata enää. Mä olen vahvempi kun se ja mun elämä alkaa. Mä saan olla vapaa. Tämän takia mä oon taistellut. Ja jaksan odottaa vielä hetken. Ei enää kauaa, että saa olla vapaa. Vapaa elämää lähes rajatonta elämää. Ja mä haluan elää!