Miksei mikään riitä, miksi pitää olla täydellinen?

Taas 9 kilometrin lenkki takana. Paino 58.9 kg, eli pudotin aikalailla sen mitä lihoin viikonlopun alussa. Huomenna alkaa paasto maanantaista torstaihin, yritän.

Sallittujen listalla: 
mehut, kahvi, vitamiinijuoma, zero ja yleensäkkin kaikki juominen (paitsi ei muut limsat, kun zero).

Niillä mä yritän pärjätä. Ja joka päivä 8 - 9 kilometrin lenkki. Kyllä sillä luulis laihtuvan. Mä tahdon painaa kesällä 55 (vähemmänkin). Mä pärjään kyllä neljä päivää viikonlopun varastoilla. Silti pelkään, että sorrun jossain vaiheessa, mutta yritän syödä sitten vaan vähän. Lämmintäruokaa ei ainakaan! Tänään vielä viili niin se on sitten siinä. Mä oon valmiina ensiviikkoon. On edes jotain miksi elää, elän, koska laihdutan. Ei mulla ole enää muuta. Se on mun ystävä, jolle voin kertoa kaiken, jonka edessä voin olla oma itseni. Se on se, joka antaa elämänhalua, onnistumisenkokemuksia, että voi olla edes jossain hyvä. 

Mun pitäis ostaa uusi vaaka, osastolla oleva oma ei meinaa näyttää oikeen. Se luulee, että oon vieläkin 80 kiloa. Se on kai iskostunu sen mieleen jotenkin. Lenkkaritkin pitäisi ostaa, oksensin äsken vanhojen päälle, eikä ne ole oikeen enää kivat ja on ihan kuluneetkin ja niin se herätyskello. Huomenna siis varmaan kaupunkiin tekemään löytöjä. Tähän loppuun vielä, mä oon ilonen (tai ainakin mun pitäis olla), ostin nimittäin tuubitopin, joka on kokoa xs. Silti mä nään mussa liikaa, en tajua, en vaan ole vielä riittävä. Onko muilla samaa? Mä oon ihan hämmentynyt, mutta joo laihdutetaan siis. Kai mä joskus vielä olen itseni mielestä täydellinen tai edes tarpeeksi hyvä. Ei, mä haluan olla täydellinen. Ehkä saavutan siitä taas osan ensiviikon aikana.