Ihan liikaa ruokaa, joka mun nimeäni huutaa.

Eilen myöhään illalla mä pyörrryin. Jalat petti alta. Hoitaja sanoi, että oon syöny liian vähän. Jouduin syödä siinä banaanin. Muuten olin syöny 3 leipää, joista kaksi oksensin (koska olin syönyt liikaa), suolakeksin, banaanin ja vähän karkkia. Siis ihan liikaa, paljon enemmän kun ennen. Paino ei ollut pudonnut, ehkä tänään putoaa. Sain kuulla mun pyörtymisestä jo neljältä hoitajalta. Kaksi niistä valitti kun en syönyt aamupalaa. Enhän mä voinut, kun paino ei ollut edes pudonnut. Ei ne ymmärtäisi. Sanoin vaan etten voi syödä, eihän mun ollut edes nälkä, joten turha syödä. Omahoitaja sanoi, että ei ne voi päästää mua muuttamaan jos alan pyörtyillä. Se sanoi, että mun pitää syödä jotain lounaalla. Mutta mä en halua, mä haluan painon nyt alas, enkä tajua miksi se ei putoa. Oon syöny liikaa, varmasti. Sen se kertoo... Nyt mä en saa ollu enää rauhassa syömättä, pitikin sattua. Nyt hoitajat varmaan sanoo tiedon, etten syö eteenpäin sinne mihin oon muutamassa. Mua ärsyttää, miksi en vaan pysty olla vahva? Nälkä tulee taas lävitseni, mutta en tahdo kuunnella sitä. Mä en tahdo syödä, vaikka tänään pitää toki syödä jotain. En haluaisi, mutta pakko kun ne nyt vahtiikin, että pääsen edes muutamaan.

Mä olen niin väsynyt tähän elämään. Ajattelen paljon kuolemaa. Ajattelen lääkkeitä jotka odottaa laatikossa kotona, jos hakisin ne. Eilen oli ihan hirveä päivä, mä olen niin väsynyt. Mä en jaksa. Eläminen on liian rankkaa. Jos edes onnistuisin, mutta kun ei mikään onnistu enää. Onko mun pakko jaksaa, voinko vaan lähteä? Mulla on niin paha olo, eikä ne ymmärrä, että haluan taas paljon kuolla. Ne sanoo vaan sitä miten kiva muutto mulle on tulossa. Mutta mä en enää nää sitä, en nää siinä mitään kivaa. Lisää tuskaa ja mä en kestä.