Kävin kämpällä viemässä tavaroita ja uskaltauduin vaa'alle, joka näytti 61.7 kg. Aika hienoa, mutta vielä on pitkä matka. Lenkkikin on vielä kiertämättä tänään, pitää mennä DKT:n jälkeen. Otin vaa'an mukaan. Saan/joudun katsoa lukemaa joka päivä. Aamulla sängystä noustessa meinasin pyörtyä, jouduin ottamaan tukea tuolista niin kauan ettei huone enää pyörinyt. Mutta mä rakastan tätä jollain tavalla. Mun täytyy nyt vaan kiduttaa itteeni. Jos huomenna paastoaisi ruuan suhteen? Pelottaa, että hoitajat alkaa valittaa mulle kun en syö. Tänäänkin lähdin pois kun oli ruoka ja illalla teen saman kun menen pian DKT:hen. Siellä on tietysti tarjolla keksejä ja kaikkea muuta. Toivottavasti en sorru ja otan vaan sen kahvin. Nälkä yrittää nousta pintaan, mutta minä juon vaan zeroa niin kyllä se siitä menee.
Tää blogi on tosiaan mun matkaa laihdutuksesta ja yritän olla kirjoittamatta sinne toiseen blogiin tästä. Haluan pitää nämä erillään tai yritän ainakin. Mulla ei tosiaan ole edes mitään diaknoosia tän laihdutuksen suhteen. Tää on vielä niin uusi juttu mulle ja ehkä sen takia vielä niin hienokin. Eilen olin iha uupunut tähän, mutta yöllä sain lisää voimaa ja nyt olen innoissani tästä. Musta tulee kaunis vielä ja kukaan ei enää sano mua läskiksi tai lihonneeksi. Tänään vielä illalla jos söisi jotain, ei kyllä huvittaisi, mutta en halua pyörtyäkkään. Mulla on mennyt kyllä ruokahalu melkein kokonaan, mikä on hyvä. Mutta nyt lähden sinne DKT:hen ja sitten menen lenkille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti