Menen tänään lihomaan kotiin viikonlopuksi. Ahdistava tunne. Ainakin lenkille pitää päästä joka päivä. Viikonloppuna juhlitaan mun synttäreitä, eli on tarjolla kakkua ja muuta hyvää, jota on pakko syödä ja esittää vanhemmille ettei ainakaan laihduta. Ne rupes jo syksyllä tarkkailemaan mun syömisiä, kun mun paino laski. En mä halua, että ne sekaantuu tähän, tää on mun elämää! Mua pelottaa, että ne saa jostain tietää. Alku vuodesta mulle oltiin niin vihaisia kun oksentelin. Ehkä ne oli vaan huolisaan? Mitäs ovat sanoneet, että olen lihava, mitäs antoivat sellaisia merkkejä. Nyt teen niin kuin nekin haluaa. Musta tulee laiha, niin kuin te tahdotte. Mä katoan maan päältä, niin kuin te tahdotte. Mä vain häviän tuuleen niin kuin itse tahdon.
"Mä seison ja katson merta.
Se on hopeinen ja musta ja jatkuu ikuisesti.
Ei merta voi vihata, ei sitä voi unohtaa.
Ja silti mua pelottaa.
Mä tunnen miten mua vedetään sameaan syvyyteen."
Oletpa pitkä ja silti pieni. <3 Hyvää synttäriä jo nyt ja koita jaksella. Ja oon kyllä varma, että sun vanhemmat on vaan huolissaan susta. :)
VastaaPoistaKiitos sulle! <3
Poista